Kuuban kriisi

Osapuolet:  USA (presidentti John F. Kennedy, Robert McNamara, Curtis LeMay), Turkki (Cemal  Gurtsel ), Italia, Pohjois-Atlantin liitto vastaan Kuuba (Fidel Castro,  Raul Castro, Che Guevara ), NL ( pääsihteeri Nikita Hruštšov, Rodion Malinovski )  ja Varsovan liitto.

Syyt: Kriisin alkulähteet ovat jo vuodelta 1898, jolloin USA voitti Kuuban Espanjalta. USA antoi Kuuballe itsenäisyyden vuonna 1902, mutta päätäntävalta säilyi kuitenkin enimmäkseen USA:lla. Fidel Castro kyllästyi USA:n suhtautumiseen ja kapinoi, vuonna 1959 hän pääsikin valtaan. Castro aloitti laajan sosialisointiohjelman, mikä vaikutti myös   USA:n talouteen, koska suurin osa Kuuban taloudesta oli USA:n omistuksessa. USA asetti Kuuban kauppasaartoon mikä lopetti Kuuballe elintärkeän sokerikaupan, joka oli Kuuban ainut vienti tuote.  Tämän takia Castro kääntyi kommunistiksi, ja solmi läheiset siteet NL:oon. NL:n läheisyys pelotti USA:ta ja tuki sen takia kapinallisia ja yritti maihinnousua Sikojenlahdella huhtikuussa 1961, Castro pysyi kuitenkin vallassa.

Kriisi: Maihinnousu yrityksen jälkeen NL rupesi rakentamaan ohjustukikohtia Kuuban vahvistaakseen Kuubaa sekä omaa asemaansa USA:han nähden. NL oli jäänyt pahasti jälkeen aseteknologiassa, sen ohjukset eivät olisi kantaneet USA:han asti. Nyt NL sai asema paikan mistä se pystyi ampumaan ohjuksen Washingtoniin, Pentagoniin ja kaikkiin USA:n tärkeisiin sotilastukikohtiin. Syksyllä 1962 USA:n vakoilukone huomasi rakenteilla olevat tukikohdat ja itse kriisi alkoi 15.lokakuuta. 22. päivänä John F. Kennedy määräsi Kuuban merisaartoon, estääkseen mahdollisten ohjuslaitteistojen lisätoimitukset, saarto alkoi 24.päivä. Osapuolet pyrkivät sopimukseen, koska huomasivat 3. maailmansodan ja ydinsodan olevan hyvin lähellä. John F. Kennedy ja Nikita Hruštšov sopivat että NL poistaa ohjukset Kuubasta, jos USA luopuu maihinnousu yrityksistä ja poistaa ydinohjukset Turkista. 1962 vuoden loppuun mennessä ohjukset poistettiin Kuubasta, ja 1963 Jupiter-ohjus poistettiin turkista.

Seuraukset: Kuuban kriisi opetti molemmille suurvalloille miten tuhoisa aseellinen sota on, ja kuinka lähellä 3. maailmansota on. Huomattiin että yhteistyö on välttämätöntä, ja sovittiin monia ase ja ydinase kielto- ja rajoitussopimuksia. 20. kesäkuuta 1963 avattiin kuuma linja, puhelin yhteys USA:n ja NL:n välille, uutta oli nopea yhteys joka avautui pelkästään nostamalla luurin.  Alkoi  liennytyksen aika, kun huomattiin että ihminen voi tuhota koko maailman sotimalla. Kummatkin suurvallat joutuivat peräytymään, mutta NL koki jääneensä tappiolle, ja erotti Hruštšovin vuonna 1964.

 Kuuban kriisi oli  tarpeellinen koko maailman kannalta, ilman sitä ei olisi ehkä huomattu asevarustelun vaarallisuutta, myöskin aseiden kielto- ja rajoitussopimukset ovat olleet tarpeellisia myöhemmissä sodissakin. On tapahtuma opettanut myös Suomelle miten tärkeässä paikassa se on geopoliittisesti, sama  kuin  Kuuballe olisi voinut käydä Suomelle,  ja voisi käydä vieläkin jos Suomi liittyisi Natoon. 

Lähteet: Wikipedia, Peda.net, Historia3sirkia.blogspot.com. Eri lähteiden luotettavuuteen vaikuttavat tietojen paljous yksityiskohtaisuudet ja johdonmukaisuus. Itse vertaan  uusia tietoja aina vanhaan, ja yritän etsiä ns. ”mikä johti mihinkin”- yhteyttä eri tapahtumien välillä.  Internetin tietoja tarkasteltaessa on muistettava, että nettiin voi lisätä kuka vain mitä vain, kun taas kirjallisen tiedon on yleensä tarkkaa faktaa ja lähteet ovat selvillä. On  vaikea luottaa tietoihin joista ei ole lähteitä selvillä, tai joka on jonkun ihmisen  blogi-kirjoitus. Peda. net  sivuilla Kuuban kriisi kuvataan ainakin puolueettomasti, ja lähteet on  merkitty. Wikipedian tiedot ovat yleensä olleet luotettavia, mutta lähteitä ei ole merkitty. Löytämäni tiedot eivät olleet ristiriidassa toistensa kanssa, vaan ne täydensivät toisiaan, ja käyttämällä  kolmea eri lähdettä sain tapahtumasta aika hyvät  tiedot.

Kirjoittanut: Rosita Isberg

Afganistanin sota

Afganistanin sota käytiin Neuvostoliiton, sen kannattaman Afganistanin demokraattisen tasavallan sekä tätä kannattavan muslimien ja heimojen välillä. Afganistanin demokraattinen tasavalta oli syntynyt Saur-vallankumouksen seurauksena 27.4.1978. Vallankumouksessa Afganistanin Kansandemokraattinen Puolue(PDPA), syöksi väkivaltaisesti Kabulissa hallinoivan prinssi Mohammed Daoud Khanin vallasta. Valta siirtyi Afganistanin demokraattisen tasavallan vallankumousneuvostolle, joka koostui PDPA:n keskuskomiteasta, sekä korkeista upseereista. Vuoden 1978 loppupuolella PDPA kirjoitti 20 vuoden mittaisen YYA-sopimuksen(sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskenäisestä avunannosta) Neuvostoliiton kanssa. Vuonna 1979 Afganistanin silloinen pääministeri Hafizullah Amin kaappasi vallan Afganistanissa Neuvostoliiton vastustelusta huolimatta, eikä Amin halunnut noudattaa Neuvostoliiton antamia neuvoja hallituksensa vakauttamiseksi.

Aminin vallankaappauksen jälkeen maiden välit olivat kireät ja YYA-sopimuksen jälkeen Afganistan alkoi jatkuvasti pyytämään sotilaallista tukea Neuvostoliitolta, mutta ei silti halunnut tulla Neuvostoliiton ohjaamaksi. Aminin tapa johtaa valtiota oli nationalistisävytteinen, ja jatkuvat avunpyynnöt Neuvostoliitolta saivat neuvostojohtajat ajattelemaan Aminin vallan vain horjuttavan tilannetta Afganistanissa. Vuoden 1979 alkupuolella Neuvostoliitto lähetti KGB:n päämiehet Afganistaniin selvittämään Aminin vallan taustoja, ja silloisen vuoden huhtikuussa päämiesten komitea raportoi Aminin mahdollisista aikeista liittoutua USA:n kanssa. Neuvostoliitto pelkäsi myös, että Iranilainen islamilaisten vallankumous saattaisi saada kannatusta myös Afganistanissa, jota kautta se olisi levinnyt muihin Neuvostoliiton omistamiin tasavaltoihin. Erikoinen tilanne johti siihen, että kontrollin säilyttämiseksi Neuvostoliitto aloitti sotilaallisen väliintulon.

31.lokakuuta vuonna 1979 Neuvostoliitto katkaisi telekommunikaatio-linjoja Kabulin ulkopuolelta, katkaisten näin kommunikaatioita Afganistanin pääkaupungin ulkopuolelle. Joulukuussa 700 afgaanisotilaaksi pukeutunutta KGB:n alfa-sotilasta hyökkäsi Kabulin presidentin palatsiin ja murhasi Hafizullah Aminin ja tämän perheen, sekä pidätti kaiken armeijan johdon. Maan johtoon määrättiin maanpaossa ollut Babrak Karmal. Neuvostoliitto jatkoi miehitystään, sillä n.80% Afganistanista oli vielä sen hallinnon ulottumattomissa. Neuvostoliitto kävi yksittäisiä sotia Afgaani-armeijan kanssa eri rintamilla Mujahideeneita(islamilaisia sissisotilaita) vastaan. Ajan mittaan miehityksestä alkoi muodostua varsinainen ongelma Neuvostoliitolle, sillä sen afgaaniarmeija oli kehnossa kunnossa. Tämän tajuttuaan Neuvostoliitto ja puna-armeija tajusi joutuvansa itse vastamaan suurilta osin taistelutoiminnasta Afganistanissa. Lukuisat maat kuten Saudi-Arabia, antoivat rahallista apua Neuvostoliittoa vastaan taisteleville sisseille, ja maa löysikin itsensä taukoamatta taistelemasta heimojoukkoja, urbaaneja kapinoita, sekä afgaaniarmeijan kapinallisia vastaan. Sota oli osoittautunut vaikeaksi taloudelliseksi ja poliittiseksi taakaksi.

Tuli selväksi, että Neuvostoliiton oli vetäydyttävä maasta. Vuonna 1985 Mihail Gorbatsovin astuttua Neuvostoliiton valtaan, Gorbatsov antoi armeijalle mahdollisuuden päättää vetäytymisestä. Neuvostoliitto aloitti hiljalleen maasta vetäytymisen, laskien hyökkäyksien ja puna-armeijan määrää. 20.kesäkuuta 1987 Neuvostoliitto ilmoitti vetäytyvänsä maasta, ja maiden välille solmittiin väliaikainen aselepo. Vuonna 1989 viimeinen neuvostosotilas poistui Afganistanista. Sota jatkui vetäytymisen jälkeen Afganistanissa sisällissotana ja sen sotatila on jatkunut käytännössä tähän päivään asti.

Karri Markkula

HI2

Lähteet:

Kaikkien aikojen historia 3 (EDITA)

http://www.google.fi/:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Afganistanin_sota

http://en.wikipedia.org/wiki/People's_Democratic_Party_of_Afghanistan

https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_war_in_Afghanistan

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Gorbat%C5%A1ov

https://en.wikipedia.org/wiki/Tajbeg_Palace

https://en.wikipedia.org/wiki/Mujahideen

http://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus

http://www.coldwarstudies.com/2010/07/27/afghanistan-and-american-policy/

Lähteissä oli kattavaa tietoa, jossain yksityiskohtaisemmin. Wikipedia osottautui hyväksi tiedonlähteeksi, vaikka sinne voikin kirjoittaa mitä haluaa(tietoja tarkastetaan). Paras tiedonlähde asiaan oli Wikipedian artikkeli https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_war_in_Afghanistan joka käsittelee laajasti myös sodan taustoja ja jälkimaininkeja. Kaikkien aikojen historia 3 päinvastoin käsitteli aihetta vain lyhyesti sivuten ja todeten, että sota oli nöyryytys Neuvostoliitolle.

Karri Markkula

HI2

Kuuban kriisi 15.10.1962-28.10.1962

Vuonna 1959 Fidel Castron johtama sissiliike kaappasi vallan oikeistodiktaattori Fulgencio Batistalta. Castro ilmoitti ottavansa Kuubassa olevan omaisuuden valtiolle. Yhdysvallat asetti Kuuban kauppasaartoon (joka on vielä tänä päivänä voimassa), ja tästä lähti käyntiin tapahtumat jotka meinasivat laukaista ydinsodan.
Castro aloitti sosialisointiohjelman vuonna 1959, se koski myös amerikkalaista pääomaa. Tämän takia Yhdysvallat lopetti sokerin oston Kuubasta, jolloin Castro kääntyi Neuvostoliiton puoleen. 6.2.1960 Castro solmi kauppasopimuksen Neuvostoliiton kanssa, Kuuba sai sokerinsa myytyä ja Neuvostoliitto pyrki tällä saamaan lisää jalansijaa Latinalaisessa Amerikassa.

Yhdysvallat olivat tukalassa tilanteessa sillä nyt vihollinen oli todella lähellä, vain parinsadan kilometrin päässä. CIA koulutti kuubalaispakolaisista sotilasjoukon, jonka tarkoitus oli syöstä Castron hallitus vallasta. Maihinnousu tapahtui 17.4.1961 Sikojenlahdella, mutta hyökkäys epäonnistui surkeasti ja Kuuba kukisti joukon helposti. Tämä selkkaus kiristi vielä lisää suurvaltojen välejä. Castro julisti pian Kuuban olevan sosialistinen valtio, ja liittoutui Neuvostoliiton kanssa.

Lokakuussa 1962  Yhdysvaltojen tiedustelulentäjät havaitsivat, että Neuvostoliitto oli rakentamassa ohjustukikohtaa lähelle San Cristobalia Kuubassa. Lokakuun 19. päivä havaittiin neljä jo valmista tukikohtaa. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy määräsi Kuuban merisaartoon ja tällä esti neuvostoaluksia pääsemästä läpi tappavinen lasteineen.  Kaksi viikkoa kestänyt kriisi kiinnitti koko maailman huomion ja sai sen pidättämään hengitystään alkaako ydinsota. Kriisi laukesi kun neuvostojohtaja Nikita Hruštšov tajusi että Neuvostoliitolla on kaksi vaihtoehtoa; käynnistää ydinsota tai käännyttää laivat takaisin. Hruštšov kutsui laivat takaisin. Salaisissa neuvotteluissa Neuvostoliitto lupasi poistaa ohjustukikohdat, sillä ehdolla ettei Yhdysvallat hyökkää Kuubaan ja poistaa samalla ohjuksensa Turkista.

Kennedyn asema kohentui kotimaassa että ulkomailla tapauksen johdosta, kun taas Hruštšovin arvovalta luisui alaspäin. Tapahtuman johdosta hänet myös syrjäytettiin lokakuussa 1964. Ydinsota olisi voinut syttyä tiedonkulun hitauden ja pienten väärinkäsitysten takia. Tämän vuoksi vuonna 1963 avattiin suora puhelinyhteys Valkoisen talon ja Kremlin välille. Tämän kuuman linjan avulla Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajat saivat yhteyden toisiinsa, jos tarvetta tulisi.

Jotkut ovat kritisoineet myös Kennedyn toimintatapaa. Heidän mielestään Yhdysvalloilla ei ollut oikeutta päättää Kuuban asioista, ei myöskään Neuvostoliitolla oikeutta sanella naapureidensa puolustuspolitiikasta. Nämä poliittiset tarkkailijat ovat myös sitä mieltä että Hruštšov oli todellinen valtiomies, koska tällä oli järkeä antaa periksi kriisissä sen sijaan että olisi ajautunut kolmannen maailmansodan vaaraan.

Kennedy murhattiin vuonna 1963 Dallasissa. Murhasta syytettiin entistä Yhdysvaltain laivaston sotilasta, Lee Harvey Oswaldia. Hän oli muuttanut Neuvostoliittoon vuonna 1959. ja anonut sen kansalaisuutta v. 1962, mutta palannut takaisin mukanaan venäläinen vaimo ja pieni tyttö. Oswaldia ei ehditty viedä oikeuden eteen, sillä hänet ammuttiin pian pidätyksen jälkeen. Tapauksesta on kehitelty vaikka mitä salaliittoteorioita.

Lukiessani tapahtumista kirjoista ja internetistä kaikesta tuli mielestäni hyvin samankaltainen kuva. Kirjoissa tekstit olivat jopa sanasta sanaan samoja ja uskoisin että tiedot ovat luotettavia. Teksteissä ei asetuttu mielestäni kummankaan suurvallan puolelle, vaan asioita käsiteltiin hyvin objektiivisesti.

Lähteinä olen käyttänyt kirjoja; Linkki 3 - kansainväliset suhteet, Kaikkien aikojen historia 3 - kansainväliset suhteet, Guinness kronikka 1900-luku. Sekä internetissä http://fi.wikipedia.org/ - sivustoa.

Kirjoittanut: Noora Naukkarinen

Berliinin saarto

Toisen maailmansodan jälkeisen ns. kylmän sodan merkittävimpiä tapauksia oli Berliinin saarto. Aamukuudelta 24. kesäkuuta 1948  Josif Stalin sulki kaikki Länsi-Berliiniin johtavat tiet, rautatiet ja kanavat. Siitä alkoi lähes vuoden kestävä saarto. Saarto oli seurausta Lontoon huippukokouksen epäonnistumisesta joulukuussa 1947. Käytännössä saarto tapahtui siten, että kaivettiin ampumahautoja teitten poikki, poistettiin ratakiskoja sekä suljettiin kanavat. Neuvostoliiton tarkoituksena oli saada liittoutuneet hylkäämään jaettu Berliini. Länsivallat joutuivat huoltamaan Länsi-Berliinin ilmasillan avulla. Kaupungin kolmen lentokentän kautta jouduttiin kuljettamaan kaikki saarretun kaupungin tarvitsemat elintarvikkeet ja kaikki muu tavara aina hiilestä sementtiin asti. Heinäkuussa 1948 pystyttiin kuljettamaan jo 3000 tonnia elintarvikkeita päivää kohti. Vilkkaimpina aikoina koneita laskeutui puolentoista minuutin välein. Moni laskusta myöhästynyt kone joutui palaamaan Frankfurtiin, sillä uudelle yritykselle ei ollut aikaa. Lentokenttiä laajennettiin lisää jolloin parhaimpina päivinä pystyttiin kuljettamaan uskomattomalta tuntuva 8000 tonnia tavaraa. Lento-onnettomuuksia sattui paljon, arviolta 60 lentäjää menetti henkensä saarron aikana. Neuvostoliiton johtajat ymmärsivät, ettei länsi luopuisi saarretusta Länsi-Berliinistä.  Huhtikuun lopulla 1949  Neuvostoliitto ilmoitti olevansa halukas saarron lopettamiseen ja pian osapuolet aloittivat neuvottelut. Toukokuussa länsiliittoutuneet pääsivät sopimukseen Neuvostoliiton kanssa saarron loppumisesta joka tapahtui  minuutin yli puolenyön 12. toukokuuta. Ilmasiltaa jatkettiin vielä tämän jälkeen kolme kuukautta varastojen täydentämiseksi siltä varalta, että saarto alkaisi uudelleen.

Lähteet:             Wikipedia, Turun Sanomat, Kaikkien aikojen historia 3

Kirjoittanut: Seppo Tuominen

Kuuban kriisi

Lokakuussa 1962 Neuvostoliitto oli rakentanut ohjustukikohdan Kuubaan vastareaktiona Yhdysvaltojen sijoitamisen tukikohdat Turkkiin ja Italiaan. Neuvostoliitto oli pyrkinyt suoelemaan Kuuban vallankumouksen.  Se aiheutti Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välikireyden. Maailma horjui ydinsodan partaalla. Kriisi kuitenkin päätyi 28 lokakuutta alkanneisiin neuvotteluihin Nuevostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Neuvostoliitto poisti ohjukset Kuubasta. Yhdysvallat lopettivat Kuuban ekonomisen jäädyttämisen ja allekirjottivat  sopimuksen Kuuban koskemattomuudesta. Myös Turkista oli poistettu Jupiter ohjukset, vaikka Yhdysvallat pitivat sen salaisuutena. Kriisin ratkaisu oli esitetty Neuvostoliiton periksiantamisena.

Kriisi opetti kompromissien löytämisen jopa melkein mahdottomissa tilanteissa. Myös sen että yksipuoleinen etu ydinsodassa on mahdoton. Yhdysvallat totesi oman havoittumsen mahdollisuuden ja kokivat pelon. Kaksi yhdysvaltalaista lentokonetta oli ammuttu alas Kuuban rajan ylittämisesta. Vain tiukka käsky Yhdysvallan presidentilta oli estänyt  vastaiskun. Myös se että Neuvostoliiton ja Yhdysvallan presidentit pitivat yhteyttä keskenään kriisin aikana oli melkein ratkaiseva tekija.

Viime vuonna oli tullut täyteen 50 vuotta kriisin tapahtumista. Sen kunniaksi Kennedyn kirjasto oli tuonut julki 2.700 sivua dokumentteja kriisin kohtasista tilannesta. Niista muun muasta käy ilmi etta presidentti Kennedy oli valmis maksamaan Kuuban presidenttin Fidel Castron assasioinnista. Kriisin jälkeisinä vuosina aseistamisen eskalointi oli jatkunut kolmisen kymmentä vuotta. Kaukaisista tukikohdista oli tullut tarpettomat, ohjusten kantomatka kasvoi huomattavasti.

Lähteiden luotettavudesta on vaikea otta kantaa, kuitenkin pääpirteisesti niissä on esitettynä samat faktat.

Lähteitä:

Sergo Mikoyan

The Soviet Cuban Missile Crisis

Sheldon Stern

Тhe Week the World Stood Still

Kaikkien aikojen historia 3

Kirjoittanut: Jenna Kaipainen

Vietnamin sota

Vietnamin sota käytiin Vietnamissa vuosina 1955–1975 . Sota käytiin Pohjois-Vietnamin valtion ja Etelä-Vietnamin valtion sekä kummankin osapuolen kansainvälisten liittolaisten välillä. Taistelut käytiin pääasiassa Etelä-Vietnamissa, mutta Yhdysvallat onnistuivat pommittamaan myös Pohjois-Vietnamissa. Vietnamin sotaa kutsutaan lännessä maailman ensimmäiseksi televisiosodaksi.                                                                   

Vietnamissa oli käyty siirtomaavallan vastaista sotaa ensin japanilaisia ja sitten ranskalaisia vastaan. Ranskan vetäydyttyä Vietnamista, suurvallat sopivat väliaikaisesta jakamisesta Pohjois- ja Etelä-Vietnamiin, sekä vaalien järjestämisestä kummassakin maassa kahden vuoden sisällä.  Jako jäi kuitenkin pysyväksi. Hồ Chí Minh vakiinnutti valtansa Pohjois-Vietnamissa ja Yhdysvallat tuki Etelä-Vietnamia.                      

Täysimittainen sota puhkesi vuonna 1965 Pohjois-Vietnamin ammuttua amerikkalaisia aluksia Tonkininlahdella. Yhdysvallat aloittivat täydet sotatoimet kukistaakseen Vietnamin kommunistit, jotka saivat apua Neuvostoliitolta ja kiinalta. Taistelussa ei ollut selvää rintamaa ja kommunistien taktiikka perustui sissisotaan. Sissisota turhautti vähitellen amerikkalaiset ja he aloittivat massiiviset pommitukset Pohjois-Vietnamiin. Sissien suojana ollutta viidakkoa alettiin tuhoamaan ympäristömyrkyillä. Sota laajeni myös naapurimaihin Kambodžaan ja Laosiin. Se synnytti laajan protestiliikkeen Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa. Joukkotiedotusvälineet huolehtivat siitä, että koko maailma tiesi mitä Vietnamissa tapahtuu. Lopulta yleisen mielipiteen muuttuessa Amerikkalaisvastaiseksi, oman maan mellakat ja huonosti sujuneet sotatoimet pakottivat Yhdysvallat vetäytymään Vietnamista. Aselepo solmittiin Pariisissa vuonna 1973. USA alkoi kotiuttaa joukkojaan. Kommunistit ottivat vallan koko Vietnamista vuoteen 1975 mennessä. Maa yhdistettiin Vietnamin sosialistiseksi tasavallaksi                                            

Ympäristömyrkyt haittaavat edelleen Vietnamin ekologiaa ja epämuodostuneita lapsia syntyy poikkeuksellisen paljon. Vietnamin sodasta tuli Yhdysvaltojen ensimmäinen hävitty sota. Sota vaati 60 000 amerikkalaisen hengen ja käänsi Amerikan talouden laskuun. Vietnamilaisia kuoli arviolta 2-3 miljoonaa ja maa kärsi valtavia aineellisia menetyksiä.

Käyttämäni lähteet ovat mielestäni luotettavia. Lähteistäni löytyi paljon tietoa ja haastavaa olikin miettiä ne oleellisimmat asiat, ettei kirjoita liian pitkää tekstiä. Lähteiden näkökulma oli neutraali.

Lähteet:

- http://fi.wikipedia.org/wiki/Vietnamin_sota

- http://yle.fi/elavaarkisto

– Oppikirja Forum Kansainväliset suhteet                                                                                                   

Petra Ala-Heikkilä