Berliinin saarto

Toisen maailmansodan jälkeisen ns. kylmän sodan merkittävimpiä tapauksia oli Berliinin saarto. Aamukuudelta 24. kesäkuuta 1948  Josif Stalin sulki kaikki Länsi-Berliiniin johtavat tiet, rautatiet ja kanavat. Siitä alkoi lähes vuoden kestävä saarto. Saarto oli seurausta Lontoon huippukokouksen epäonnistumisesta joulukuussa 1947. Käytännössä saarto tapahtui siten, että kaivettiin ampumahautoja teitten poikki, poistettiin ratakiskoja sekä suljettiin kanavat. Neuvostoliiton tarkoituksena oli saada liittoutuneet hylkäämään jaettu Berliini. Länsivallat joutuivat huoltamaan Länsi-Berliinin ilmasillan avulla. Kaupungin kolmen lentokentän kautta jouduttiin kuljettamaan kaikki saarretun kaupungin tarvitsemat elintarvikkeet ja kaikki muu tavara aina hiilestä sementtiin asti. Heinäkuussa 1948 pystyttiin kuljettamaan jo 3000 tonnia elintarvikkeita päivää kohti. Vilkkaimpina aikoina koneita laskeutui puolentoista minuutin välein. Moni laskusta myöhästynyt kone joutui palaamaan Frankfurtiin, sillä uudelle yritykselle ei ollut aikaa. Lentokenttiä laajennettiin lisää jolloin parhaimpina päivinä pystyttiin kuljettamaan uskomattomalta tuntuva 8000 tonnia tavaraa. Lento-onnettomuuksia sattui paljon, arviolta 60 lentäjää menetti henkensä saarron aikana. Neuvostoliiton johtajat ymmärsivät, ettei länsi luopuisi saarretusta Länsi-Berliinistä.  Huhtikuun lopulla 1949  Neuvostoliitto ilmoitti olevansa halukas saarron lopettamiseen ja pian osapuolet aloittivat neuvottelut. Toukokuussa länsiliittoutuneet pääsivät sopimukseen Neuvostoliiton kanssa saarron loppumisesta joka tapahtui  minuutin yli puolenyön 12. toukokuuta. Ilmasiltaa jatkettiin vielä tämän jälkeen kolme kuukautta varastojen täydentämiseksi siltä varalta, että saarto alkaisi uudelleen.

Lähteet:             Wikipedia, Turun Sanomat, Kaikkien aikojen historia 3

Kirjoittanut: Seppo Tuominen